Illalla saunan jälkeen koitin miehen kans tuolla dopplerilla kuunnella joskos saatais toukka kuulumaan. Ei muutaku omat äänet kaikui. Luovutin, ja laitettiin maate.

Ei kuitenkaa uni tullu, kävin läpi mahdollisia potilastapauksia ja niiden haastattelut ja hoidot. Ressaan aivan homona tuota viimeistä näyttöpäivää, joka on perjantaina. Saanko sen nyt läpi, tiedän osaavani asiat ja monet ovat kehuneet mua, mutta näytön vastaanottajalta ei pahemmkn kehuja ole tullut ja se yksi hylätty kovertaa mieltä... Ressiä on, ja ahdistaa ajatuskin mennä töihin. Ja vielä se, että pitää olla lapsuuskodis. Ahdistaa olla sieläkin. Mutta itteppä valittin tehdä sielä uusintaharjottelun, ja vielä töitäkin toukokuun loppuun... Mieskään ei niin innoissaan oo ku joutuu olla pitkiäki aikoja yksin. Noh, ehkäpä tämä aika menee tästä joutuusaan...

Mutta siis niin, uni vaan ei tullut. Mietin, että meenkö vai enkö vielä ultraan, kun ei tuolla dopplerillakaa kuulu mitää, vaikka harvemmin näillä viikoilla vielä kuuluukaan. Ja pahoinvointiki helpottanu, pystyin syömään lämmintä ruokaa. Ja tissikkää ei oo enää nii kipeät. Joko taas menny kesken?

Nousen varmaan neljättä kertaa sängystä ja lueskelen netistä, koska ihmiset on saanu vauvan sykkeen kuulumaan. Rv7+ eteenpäin. No, haen dopplerin, laitan vettä alamahalle ja rupian taas kuuntelemaan. Ensin pelkkä syvä hilbaisuus, ei mitään. Siirtelen doppleria, ja sitten, hetkellisesti kuuluu todella nopea suuhsuuhsuuh. Ääni katoaa, ja alan ettimään sitä uudestaan. Löydän sen. Siitä ei voi erehtyä, ääni sykkii varmaan likemmäs 180/min, mitä ny koitin kellosta kuunnella sekunteja ja laskea samalla. Kyllä tuli tytölle mairea hymy poskille :D teki mieli mennä herättämään mieskin kuuntelemaan, mutta en sitte viittiny. Niitä aikani kuuntelin ja totesin, että hengissä sielä ollaan <3 taidampa käyttää vauvaan neki ultrarahat. ;)

Nyt oon sitte niin innoossani ettei tuu uni. Alkaa tuntua yhä todellisemmalta, että loppuun asti päästään tällä kertaa, ainaki toivon niin. Ostin muuten ensimmäisen bodynki ;) Nt-ultra olis sitte 17.4, vielä 17 päivää... Odottavan aika on pitkä. Toivotaan, että sieläki kaikki olis edelleen hyvin, ja toukka olis kasvanu paljon <3

Ja saatiimpa taas yks lainahakemuski tehtyä, joskos se omakotitalo saatais vielä ostettua ennen toukan syntymää! <3

Nyt vaikka aprillipäivä onki nii en jaksa juksailla, yliarvostettuja tollaset päivät. Ja typeriä. Miks pitää huijata ihmisiä? Varsinki ku huijaukset on yleensä kihlat, naimisiinmeno, ero, odotus... Miksi nuon isoista asioista pitää vitsailla? 

Mutta joo, nyt jos koittaas mennä takaasi sängynpohjalle haaveilemaan marrasvauvasta. Hyvää yötä.